Historiikki


Graalin Kronikka

”Pie Iesu Domine, dona eis Requiem”

Talonpojista, palkkasotureista ja ruhtinaista

Hurttien alkuperä on kyetty selvittämään hyvinkin pitkälle, vaikka osa ritarikunnan menneisyydestä onkin yhä pimeän peitossa. Hurttien historia on hyvin monivaiheinen ja rikas. Graalin Hurtat juontavat juurensa Euroopassa vallinneeseen pimeään kaaoksen aikaan, mikä oli seurausta Rooman valtakunnan hajoamisesta. Kristinuskon levittäytyessä yhä pohjoisempiin valtakuntiin kiistat uuden uskonnon ja alkuperäisväestön välillä puhkesivat yhä herkemmin.

Hurttien syntytarina sijoittuu Pohjois­Saksaan, jonne saapui Skotlannista lähteneitä palkkasotureita. Aikojen käydessä levottomammaksi Pohjois­Saksan talonpojat olivat joutuneet varustamaan itsensä. Barbaarit ja ryöstelevät rosvojoukot hyökkäilivät yhä röyhkeämmin kyliin tuhoten suurimman osan satojen tuotoista. Ainainen kuoleman tai ryöstetyksi joutumisen pelko oli juurtunut lujasti rauhallisten ja kuuliaisten talonpoikien mieliin.

Talonpojat halusivat puolustautua ja perustivat keskuuteensa ryhmittymiä, joiden tarkoituksena oli aseistaa vaaran uhatessa kylien asekuntoiset miehet torjumaan kyliin kohdistuvia mahdollisia uhkia. Talonpoikien onneksi Skotlannista saapui pieni joukko hyvin koulutettuja ja rohkeita palkkasotureita, jotka liittoutuivat talonpoikien kanssa. Palkkasoturit olivat niittäneet mainetta ja kunniaa taistelukentillä, mutta kaipasivat kuitenkin vakiintuneempaa asuinsijaa. Skotlannin kiltit olivat käyneet kylmiksi ja wiski laimentunut, joten oli tullut aika etsiä uusia seutuja ja seikkailuja.

Palkkasoturit organisoivat talonpojat ja alkoivat kouluttaa heistä järjestelmällisesti sotilaita. Talonpojat olivat tyytyväisiä ajatukseen ja kehittivät palkkasoturien tarjomia oppeja motivoituneina. Selkeä organisaatio ja johtoporras vahvistivat ryhmityksen toimintaa ja asemaa. Ryhmä oli syntynyt, mutta sen toiminta oli vielä alkuvaiheessa. Erittäin ratkaiseva tekijä ryhmittymän tulevaisuudelle ja varsinaisen ritarikunnan synnylle oli vahvalla sekä vauraalla ”Maahinkais” ­valtakunnalla.

Ryhmittymä oli herättänyt jo hiukan huomiota ympäröivissä valtakunnissa. Samaan aikaan Pohjois­Saksan alueelle oli myös saapunut eräs mahtavista ja tunnetuista Maahinkaisruhtinaista. Ruhtinas niitti mainetta ja kunniaa mihin hän menikään ja iästään huolimatta hänet tunnettiin jo ”Waarina”. Hän näki ryhmittymässä potentiaalia ja otti ryhmän suojelukseensa tuoden talonpoikien ja palkkasoturien keskuuteen sivistystä. Ruhtinaan vaikutuksesta ryhmittymä alkoikin nyt harjoittaa myös tieteitä ja taiteita sekä vaurastua. Ei kulunut kauaakaan kun ryhmän nimi vakiintui ja ruhtinaan mandaatilla Graalin Hurttien ritarikunta perustettiin.

Suuret sodat ravisuttelivat Eurooppa vuosittain ja valtakunna laajenivat. Kaikki kaipasivat lisää elintilaa ja aika oli jännitteinen. Historioitsijat ovat kiistelleet, millaisia tavoitteita ja suunnitelmia ‘Waarilla’ oli saapuessaan hurttien alueelle. Mitä ilmeisemmin tarkoituksena oli levittää ja saada liittolaisia pitkään jatkuneisiin sotiin. Ritarikunta lähtikin Waarin johdolla ensimmäiseen suureen sotaansa, jossa ryhmän urheus ja rohkeus testattiin toden teolla. Aiemmin hurttat olivat osoittaneet rohkeutensa ja urhoollisuutensa pienemmissä kahakoissa, mutta jokaisen hurtan sydämessä paloi tuli päästä takomaan itsestään legendoja. Ensimmäinen suuri sota oli haastava mutta osoitti samalla, että nuorella ritarikunnalla olisi tulevaisuutta ja toivoa.

Ritarikunnan mytologia sai vaikutteensa Pohjois­Saksassa vaikuttaneista kristillisistä ritarikunnista ja se perustui suojelemaan Pyhää Graalia ja uhrautumaan sen puolesta. Graalilla on kuitenkin ritarikunnalle muita ritarikuntia syvempi ja erityisempi merkitys. Toisin kuin kristillisissä ritarikunnissa Graalia ei nähdä uskonnollisena symbolina, vaan se edustaa Hurtille ryhmän perusperiaatteita ja sitä minkä puolesta jokainen hurtta on valmis taistelemaan viimeiseen hengenvetoon asti. Graali on merkki ryhmän yhteenkuuluvuudesta, rohkeudesta puolustaa heikompiaan ja taistella kunniakkaasti yhteisen edun hyväksi.

 

Alkuhurtta ja pimeyden vuodet

Vuodet vierivät ja ritarikunnan asema muotoutui aloilleen. Hurtat osallistuivat vuosittain suuriin sotaretkiin liittolaistensa rinnalla. Minne tahansa Graalin ritarit menivätkään he toivat mukanaan uljautta, riemua ja ennen kaikkea toivoa. Toivoa ja uskoa hyvään, uskoa sekä mielen lujuutta puolustaa kaaoksen keskelle kadonneita arvoja. Pian kaikki tunsivat pienen mutta sitkeän ritarikunnan, joka taisteli ystävyyden ja yhteenkuuluvuuden puolesta.

Tuona ajanjaksona Hurttien tarusto kehittyi monipuoliseksi ja kirjavaksi. Tarinat kertoivat entisaikojen sankareista jotka nousivat uljaudessaan vastustamaan tyranneja ja pahuuden voimia, jotka etsivät alati jalansijaa maailmasta. Suurin Hurttien legendoista oli tarina AlkuHurtasta, joka oli menneiden aikojen sotureista uljain ja mahtavin. Alkuhurtta oli kuitenkin voimassaan pelottava ja herätti pelkoa rohkeimmissakin sotureissa, sillä Alkuhurtta oli arvaamaton. Yhtenä hetkenä hän saattoi olla uljas soturi, mutta hetkessä yhtälailla verenhimoinen peto, jota mikään mahti maailmassa ei kyennyt pidättelemään. Tuolloin Alkuhurtan silmät leiskuivat punaisina kuin tulen liekit ja kaikki mikä hänen eteensä asettui tuhoutui riekaleiksi.

Kukaan ei tiedä mistä Alkuhurtta oli tullut ja hänen ympärillään on paljon selvittämätöntä. Tarina kertoo kuitenkin että aikojen koittaessa Alkuhurtta lopulta katosi, mille ei tarkkaan tiedetä syytä. Osa taruista kertoo Alkuhurtan kadonneen metsiin rauhan palattua maille. Toiset kertovat että Alkuhurtta matkasi kaukaisille maille uusiin sotiin niittämään pelkoa ja kunnioitusta taistelukentillä. Monet uskovat että on koittava vielä päivä, jolloin pimeyden voimat jälleen nousevat ja Alkuhurtta on palaava hurttien rinnalle taistelemaan Pyhän Graalin nimeen.

Hurttien historian aikana monet ovat kertoneet nähneensä metsissä Alkuhurtan. Usein äänekkäimmät tarinakertojat ovat kokoontuneet kievareihin kertomaan yhä uskomattomampia versioita kohtaamisistaan Legendan kanssa. Toiset väittävät nähneensä Alkuhurtan vaeltelemassa metsissä suurena sudenkaltaisena petona, jonka silmät leiskuvat liekinpunaisina. Toiset puolestaan ovat puhuneet punakeltaiseen haarniskaan pukeutuneesta ritarista, jonka majesteettinen olemus ja uljaus herätti heissä kunnioitusta mutta samalla aavemaista pelkoa. Kukaan ei voi varmuudella todistaa tai kaataa suupalttien kertomuksia, mutta totuutena tai ei, jokainen tarinat kuultuaan on lähtenyt huoneesta hiukan uljaammin ja sydän täynnä rohkeutta. Mikä tarut ovat synnyttäneet, sitä on mahdotonta kertoa, mutta ennen kaikkea legenda Alkuhurtasta elää vahvana hurttien keskuudessa.

Ajan kuluessa muutoksen tuulet olivat kuitenkin jälleen koittava Hurtille. Ritarikunnan perustajat ja ensimmäiset ritarit kävivät vanhoiksi. He laskivat miekkansa ja keihäänsä käyden kohtaamaan uusien seikkailujen haasteet. Hurttien lukumäärä pieneni ja kysymys ritarikunnan tulevaisuudesta nostettiin hiljaisesti esille suurneuvoston kokoontuessa. “Waarin” aika oli tullut ja hänen oli palattava ruhtinaiden riveihin. Ritarikunnan tulevaisuus oli vaakalaudalla ja huhut aikakauden päättymisestä lähestyivät. Monet puhuivat että Graalin loiste olisi sammunut ja viimeistenkin Graalin puolustajien olisi laskettava aseensa.

Ritarikunnan soturien lukumäärä pienentyi ja loiston päivät olivat takanapäin. Muistot entisestä ja tarinat entisaikojen sankareista jäivät elämään suullisena perimätietona pienentyneen ritarikunnan huulille. Ritarikunnan soturit lopettivat harjoittelun, mutta suorittivat velvollisuutensa vuosittaisissa sodissa. Tuota ajanjaksoa onkin kutsuttu hiljaisuuden ja odotuksen ajanjaksoksi. Vaikka ritarikunnan loppu nähtiin tulevaksi, toivo eli vahvasti urheimpien ja sitkeimpien ritarien sydämissä. Uutta verta ritarikuntaan toivat nuoremmat soturit, jotka haaveilivat entisaikojen loistosta. Uudet hurtat ahkeroivat Graalin puolesta ja taistelivat rinta rinnan veteraanien kanssa ja saivat oppia todellisen “Hurttahengen” merkityksen. Harva aavistikaan, että ritarikunnan suurimmat muutokset olivat lähempänä kuin osasi ajatellakaan.

 

“Hurttaherätys” ja Pohjolan Ristiretket

Hurtat elivät murrosvaiheessa, jossa elämä oli asettunut arkisille aloilleen. Toiminta keskittyi ainoastaan vuosittaisiin sotaretkiin, minkä seurauksena pitkä talvi oli hyvinkin synkkää ja yksinäistä. Hurttien tieteen ja taiteen kehitys jäivät taka­alalle ja lakkasivat lähes kokonaan olemasta. Ratkaiseva muutos tapahtui kuitenkin Hurttien ritarikunnan osallistuttua suuriin Pohjolan Ristiretkiin, jossa suuret valtakunnat päättivät lähteä taistelemaan pohjolan barbaareja vastaan. Hurtat tarttuivat jännittynein mielin miekkoihinsa sillä he tunsivat muutoksen tuulten lähestyvän.

Hurtat saapuivat osana suurempia armeijoita ja muodostivat taistelussa oman panssarinyrkkinsä, joka tuki suurempien linjojen taistelua. Suurten taisteluiden innoittamina Graalin lippu kohosi taistelukentän keskeltä loistamaan kirkasta valoa ympäröiviin sotureihin. Graalin sanoma sytytti liekin, joka valtasi Hurtat jälleen palavaan intoon taistella uljaasti ja pelottomasti. Sotaretkillä Pohjolaan Hurtat kohtasivat joukon Pohjolan sotureita, joiden urheus ja pelottomuus herätti Hurttien kunnioituksen. Erityisesti Hurttiin teki suuren vaikutuksen Pohjolan naissoturit jotka taistelivat yhdessä miesten rinnalla. Useimmat heistä oli varustettu pelkoa herättävilä aseilla, joita yleensä muualla käytettiin leivontaan. Ajatus sai useimmissa hurtissa kylmiä väreitä ja jännityksen tunteita.

Ritarikunta ottikin vahvoja vaikutteita Pohjolan viikinkisotureista, joiden uskomukset toivat Hurttiiin mystisiä ryhmittyämiä, jotka sekoittuiviat Hurttien taruston mukaan. Pohjolan soturit tunsivat tarniat Alkuhurtan kaltaisesta legendasta, jota odotettiin tulevaksi. Hurttien sisälle muodostuikin oma ryhmittymä, joka taisteli legendaarisen Alkuhurtan kunniaksi. Tuo ryhmittymä tuli tunnetuksi pelottomasta ja petomaisesta rohkeudestaan, mikä osoittautui muille lähinnä sulana hulluutena. Haaran tunnuksina toimii uljas ja voimakkas Alkuhurtta, minkä seurauksena heidät nimettiin Alkuhurtan pedoiksi.

Hurtat yhdistivät Pohjolan soturien pelottomuuden ja voiman omaan tietoonsa. Hurttien riveihin oli noussut uusi toivo ryhmän loiston palauttamisesta ja uudet soturit alkoivat takoa innokkaasti Ritarikuntaa uuteen uskoon. Viirit ja tunnukset saivat kirkkaammat värit, joka oli merkkinä Graalin loistosta Pohjolan ristiretkillä. Hurttien rivejä alettiin vahvistaa uusilla sotureilla, jotka valjastettiin tarinoilla Graalista ja entisaikojen sankareista. Jokaisen hurtan sydämiin taottiin rohkeus ja halu puolustaa yhteistä hyvää. Pikkuhiljaa Hurttien lukumäärä lähti taas kasvuun, osa entisistä ritareista koki kutsun taistella uudelleen Graalin nimeen. Hurttien varustautuminen aloitettiin ja he takoivat itselleen uusia aseita ja varusteita, sillä he tiesivät että uudet seikkailut ja sodat odottaisivat heitä. Alkuhurtta ei ollut vielä näyttäytynyt, mutta Hurttien vahvistuminen ja valmistautuminen oli alkanut. Hurttien mielissä leiskusi entisaikojen tarinat ja palo kirjoittaa Graalin Hurttien uusi luku taivaisiin ulottuviin legendoihin.