Pheliitit -ryhmähaastattelu


Pheliitti taistelija

1. Mistä olette tulleet?
Kaikki johtaa Kuopion ja Suonenjoen välillä sijaitsevaan kyläpahaseen nimeltään Lempyy. Siellä pihaleikkien puukapulat kehittyivät hopepatongeiksi, jotka taas johtivat johtivat porukan osallistumaan muutamaan agressiivisempaan larppiin. Moinen ei innostanut pitkään kaikkia joille kaverin nuijiminen oli tärkeämpää kuin kumikorvat. Sitten saapui 2005 ja ensimäinen sotahuuto  Jyväskylän laitamilla, koska ilmoitautuminen lähti ryhmä periaateella ja me olimme “ryhmä” niin siitä se ajatus sitten lähti ja Pheliitit saivat… muotonsa(?).

Tosissaan meillä ei ole ollut lippua sitten vuoden 2005 ja vuoden 2005 jälkeen ollaan kannettu SoSin värejä. Pääasiallisesti meidät erottaa panssareista, keskivertoa paljon huonommasta yleiskunnosta ja kilvissä/tabardeisssa SoSilla esiintyy griffin ja rattaan osa meillä kyseinen rattaan palanen korvattiin alasimella… siis alasimella joka on putoamassa sen griffinin päälle.

Triviana, että hirveästi älämölöä nosti aikanaan se, että ilmoitauduimme sotathuutoon omana ryhmänä, mutta taistelimme ilman lippua itegroituna SoSin riveihin, puhuttiin “epäpyhistä lippuliitoista”.

2. Oliko ryhmällänne esikuvia tai onko niitä ajan myötä tullut?
Alkuperäinen ajatus oli sword&board heittokeihäillä, idea nimeen taas tuli (hyvin etäisesti) kreikkalaismallisista kypäristä. Nykyinen esikuvamme on ja osa heraldiikkaamme on alasin ideana on olla yhtä raskas ja taktisesti joustava.

3. Mikä on ollut haasteellisinta ryhmän toiminnassa?
Vaikeinta lienee porukan pitäminen aktiivisena. Valitettava totuus on, että vanheta pitää, mutta jotkut erehtyvät vanhenemaan myös henkisesti eikä enää “haluta mennä metsään leikkimään ritaria.” Toinen asia ovat pitkät matkat ja niiden tuoma taloudellinen ja ajallinen rasite, varsinkin kun mukanaan joutuu raijaamaan niin paljon peltiä.

4. Entä onko jotain oleellista muuttunut ryhmässänne perustamisen jälkeen?
Käänne kohtanamme toimi Sotahuuto 2005 jolloin meidän omasta tahdostamme riippumattomat voimat liittivät meidän SOSin kilpiriviin. Kyseisestä ryhmästä löysimme lauman samanhenkisiä, ehkä vähän liikaa metsään meneviä, mutta urheita, pelottomia ja ennen kaikkea raskaasti varustettuja aseveljiä joiden onnelliseen pahnueeseen olemme kuuluneet ja kuulumme edelleen tähän päivään saakka, vaikka omalle kohdallemme on tullut ennen vuota 2016 jokusen vuoden tauko sotahuudosta.

5. Millaiseksi luonnehtelisit teidät ryhmänä juuri nyt?
Kuollut, mutta rigor morttis ei ole vielä jäykistänyt. Aktiivisena ei ole meistä enää montaa, vaikka haaveita paluustakin olisi.

6. Onko jotain erityistä seikkaa miten olette vaikuttaneet skenen kehittymisessä?
Pitkään jaksettiin purnatta Sotahuudon pansarisäännöistä, mitään tulosta moisesta ei tullut… jos ei lasketa “yli innokkaita” panssarintarkastuksia (joita ei nyt ihan tarkoitus ollut).

7. Millaiset ovat tilanteet tai paikat missä ryhmänne pääsee loistamaan?
Tilastot kuolleista tulee ensimmäisenä mieleen, mutta joku voisi väittää, että leukapuolustuksemme jaksaa ottaa osumaa kiitettävästi, tai joidenkin pahanilman lintujen mukaan “ei ota osumaa”.

8. Minkä muiden ryhmien kanssa on ollut antoisinta taistella?
8.1 – Vastaan:
Itselleni jäi erityisesti mieleen 2008 ulkomaalainen ryhmä Vishna-Ghrim joiden poikeuksellisen agressiivinen ja kurinalainen kilpimuuri jätti jäljen mieleen ja mustelmia joiden väittäisin kolottavan tänäkin päivänä.

8.2 – Puolella: Jokainen joka on puolellamme taistellut ja jaksanut häröpalloamme katsella hetkeä pidempään on meriittinsä ansainnut.

9. Mikä tai mitkä ovat ryhmänne vahvuuksia?
Ei ole. Vaikka joku voisi väittää, etunamme ja taakkanamme on on aina ollut poikeuksellisen raskasvarustus.

10. Mikä tai mitkä ovat ryhmänne heikkouksia?
Taitomme sapelinheiluttajina ja kuntomme verrattuna  varusteisiimme jättää paljon toivomisen varaa.

11. Minne olette menossa ja miten sinne pääsette?
Ehkä saattaa kentälle useamman kuin yhden miehen 2017?

12. Sotahuuto
12.1 – Mieluisin vihollinen: Kaikki käy kunhan ne ei pysty liikkumaan liian nopeasti suuntaan, tai toiseen.

12.2 – Mieluisin liittolainen: Turhaa kursailla linjatovereista, kaikki ovat tervetulleita kunhan vaan eivät vaadi, että juoksemme.

Tekniset tiedot:

Taisteluvahvuus ja jäsenmäärä: 0-5. Tämä taas on ylioptimistinen arvio.

Ryhmän juuret:
2005 lähtien SOSin vieressä.

Ominaisin taistelutyyli: Linja!

Panssarointi: Alasin.

Treenaus: Amatöörit treenaa, me harrastamme ylivarustelua.

Kotipaikka: Ei virallista kotipaikkaa enää vuosiin. Alunperin Lempyy, Suonenjoki.

Jäseniä muissa kaupungeissa: Jäsenet ja ex-jäsenet hajaantuneet ilmansuuntiin.

Rekryt, kyselyt ja lisätietoja? Jari Sirviö facebookissa.

Haastatteluun vastasi: Sadanpäämies Jari Sirviö, viimeinen pheliitti.

Kuvaaja ei tiedossa, Pheliitti taistelijoita SOS:ssa, Sotahuuto 2011