Camulosin Villikarjut -ryhmähaastattelu


Possut, Tampere, Helsinki

Camulosin Villikarjut, Taistelija, Kuvaaja Ossi Välimäki, Sotahuuto 2013 Palotarus

1. Mistä olette tulleet?
Kaikki hyvät asiat lähtevät larppaamisesta, ja niin myös Camulos. Vuonna 2005 Jyväskylässä oli pyörinyt jo hetken aikaa larppikampanja, jossa oli mukana ensimmäisen Sotahuudon järjestäjiä. Osa tuon kampanjan osallistujista ja heidän kavereistaan innostui lähtemään Sotahuutoon, ja joku neropatti keksi IRC:issä ryhmän teemaksi Braveheartin ja jousiammunnan sekä nimeksi luovasti Kelttiporukan. Kiltti ja ihomaali olivat paljon helpommin hankittavissa kuin vakuuttava panssarointi.

2. Oliko ryhmällänne esikuvia tai onko niitä ajan myötä tullut?
Skotlannin suurheeroksen Viljami Valaan lisäksi suurimmat ihailun kohteet ovat olleet renessanssin ajan skotlantilainen jalkaväki ja raivokas anarkia. Eniten on varmaankin vaikuttanut halu olla luopumatta ryhmän rempseästä ja omintakeisesta hengestä.

3. Mikä on ollut haasteellisinta ryhmän toiminnassa?
Maantieteellinen hajanaisuus on ollut vaikea pulma. Alkuperäinen kaveriporukka kokoontui Jyväskylään tuon larppikampanjan takia, mutta kaikki asuivat ympäri Suomea siroteltuina, eikä asia ole muuttunut. Yhteistä treeniä on tästä syystä saatu ikävän vähän.

Toinen haaste, hieman näkökannasta riippuen, on ollut ryhmän rakkaus aiemmin mainittuun raivokkaaseen anarkiaan. Camulosin hierarkia on äärimmäisen matala: vain juuri ja juuri havaittavissa, jos valo heijastuu pilvistä juuri oikein. Suuntaa ja nopeutta (yksi kumpaakin per skenaario) monimutkaisempiin taktisiin kuvioihin on tällä johtamismetodilla vaikea pystyä.

4. Entä onko jotain oleellista muuttunut ryhmässänne perustamisen jälkeen?
Ensimmäisessä Sotahuudossa 2005 pääosin jousilla aseistautunut Kelttiporukka otti turpaan 100-0, joten opettelimme juoksemaan kovaa karkuun, ja kaikki alkoi toimia paremmin. Vuonna 2008 lähitaistelu alkoi kiinnostaa monia, ja osa porukasta alkoi juosta lähemmäs. Vuonna 2010 tapahtui suuri sikaräjähdys, kun ryhmäkoko hyppäsi 56 kärsään, onneksi vain yhdeksi vuodeksi. Johtajisto harmaantui vuosia jokaisessa silloisessa skenaariossa.

Vuosina 2011-2012 alkoi käydä selväksi, että panssari on oikeasti todella ihanaa, ja että pelkän skirmihumpan vaikutus vähenee vuosi vuodelta. Siitä eteenpäin aggressiotasoa, kilpikokoa, panssarointia ja keihäiden pituutta on melko säännönmukaisesti kasvatettu, ja raivokas päällepuskeminen on tullut tärkeäksi osaksi kikkapakkia. Osaamme myös yhä juosta.

5. Millaiseksi luonnehtelisit teidät ryhmänä juuri nyt?
Camulos on Sotahuudon kokeneimpia ryhmiä ja melkoinen sekametelisoppa. Karkeasti ottaen kolmasosa on paljon treenaavia sotajumalia, kolmasosa tarttuu bofferiin lähinnä Sotahuudossa, ja kolmasosa ottaa osaa enimmäkseen oman porukan treenileireihin sekä tapahtumiin. Yksi hyvin pitkälti jaettu piirre on se, että ryhmässä arvostetaan hyvää mätkettä paljon enemmän kuin korkeita pistesijoja. Periksi ei anneta, vaikka mitä kävisi. Tapahtumiin mennään lyömään paljon ja keksimään erinomaisia vitsejä. Camulosin nimenhuudon kuulleet voinevat todistaa tämän.

6. Onko jotain erityistä seikkaa miten olette vaikuttaneet skenen kehittymisessä?
Camulos käytti jousia ennen kuin ne olivat cool. Ensimmäisessä Sotahuudossa Camulosin käyttämiä kuusesta veistettyjä jousenlipareita ei onneksi enää näy, vaikka niitä reliikkeinä vielä muutamalta löytyykin. Jousien ja nuolien turvallisuus- ja pehmustesäännöissä näkyy paljon Camulosin jäsenien käsialaa, yleisissä jousitaktiikoissa samoin. Parinakin muinaisena vuonna Camulosin riveissä taisteli enemmän naisia kuin muissa ryhmissä yhteensä.

Camulosin nojatuolikenraalit ovat puineet boffaustaktiikan peruskiviä erinäisillä armeijafoorumeilla suuressa määrin, mikä on luultavasti vaikuttanut osaltaan esimerkiksi aggression käsitteen muotoutumiseen. Samoin Camulosin goblin-alajaoston (ei tule sekoittaa Goblineihin) legendaarinen aaltopahvi-kanaverkko-panssarivaunu Faba II:ssa on piirtynyt iäti skenen silmämuniin. Tietäjät tietävät, millainen hiisitankkidisko oli. Lisäksi Camulos on vuodesta toiseen pitänyt säntillisesti elossa suomalaisen sankariheviskenen parasta biisiä, eli Legendaa Taikamiekasta.

Suureen suosioon varsinkin palkintoina nousseet vyöviirit näkyivät skenessä ensimmäistä kertaa Kelttiporukan vyötäisillä jo vuonna 2005. Sotahuudon piirissä levinnyt ymmärrys ihomaalin ja kilttien vapahtavasta voimasta on ryhmän ansiota. Vuosien varrella Camulos on kehittänyt enemmän sloganeja kuin kukaan muu.

Camulosin jäseniä on ollut järjestämässä Kuninkaantekijöitä, Vainovalkeita ja -harhoja, Oriveden treenileirejä ja monenmoisia pienempiä tapahtumia. Ryhmällä on harteillaan myös vuoden 2016 Sotahuudon järjestäminen.

Nykyään Camulos järjestää sinunkin tapahtumasi ensiavun.

7. Millaiset ovat tilanteet tai paikat missä ryhmänne pääsee loistamaan?
Löyhät rivitilanteet laidoissa, joissa Camulos pääsee liikkumaan ja hakemaan paikkaa. Lisäksi julmettu häröpalloaminen, yksittäiset sankartyöt ja kaikki Sotahuutoa pienemmät tapahtumat.

8. Minkä muiden ryhmien kanssa on ollut antoisinta taistella?
8.1 – Vastaan: 
Spartan, 13. Komppanian ja Etelän Imperiumin kanssa on aina mukava vääntää.

8.2 – Puolella: Rakastamme Uudenmaan Liittoa. Uli on vielä ärhäkämpi kuin me <3 <3

9. Mikä tai mitkä ovat ryhmänne vahvuuksia?
Camulosin jousiampujat ovat erinomaisia, ja kaiken kaikkiaan yksilötaidolla, kokemuksella, pelisilmällä sekä aggressiolla pääsee taivaaseen. Säännöllisesti hyvin meillä menee pitkissä respaskenaarioissa, joissa yksilötaito, kyky ottaa lähelle osuvat liittolaiset komentoon ja periksiantamattomuus korostuvat. Lisäksi olemme tunnetusti Sotahuudon hauskin ryhmä, jolla on parhaat vitsit ja rakastettavimmat laulut.

10. Mikä tai mitkä ovat ryhmänne heikkouksia?
Staattinen rivijytkytys ei ole onnistunut lukuunottamatta vuotta 2010, kun sodan tuulien puhaltaessa kerrankin myötäkarvaan, puolialaston valtava possulauma ajoi Perkelettä edellään silkoilla hilpareilla aseistautuneena. Siltatyönnöt ja linnaskenaariot aiheuttavat ryhmälle inhonpaiseita, sillä niissä ei ole tilaa taidokkaalle eleelle tai liikkeelle, ja nuolia tallautuu helposti. Johtajistolla on myös taipumus lähteä sooloilemaan ja hakemaan tappoja esimerkiksi johtamisen sijaan. Ryhmän jäsenten varustelu- ja taitotaso vaihtelee välillä villisti, mutta se on monipuolisuuden ja lähestyttävyyden hinta.

11. Minne olette menossa ja miten sinne pääsette?
Tavoitteena on, että boffaaminen olisi hauskaa myös kymmenen vuoden päästä. Joka vuosi visiosioilla on uusi näkemys siitä, mitä nykyaikaisessa Sotahuudossa kannattaisi lähteä yrittämään, ja näistä suunnitelmista osa on välillä toteutunutkin.

12. Sotahuuto
12.1 – Mieluisin vihollinen Järjestäjäryhmänä jääväämme itsemme näistä kysymyksistä varmuuden välttämiseksi 😀

12.2Mieluisin liittolainen: Järjestäjäryhmänä jääväämme itsemme näistä kysymyksistä varmuuden välttämiseksi 😀

Tekniset tiedot:

Taisteluvahvuus ja jäsenmäärä: 30* (30). 30 taistelijaa kentällä vuosittain. *Nyt järjestäjävuonna luonnollisesti vähemmän, mutta tarkka pääluku saadaan perinteisesti tietoon Sotahuudon lauantai-iltana.

Ryhmän juuret:
2005 Kelttiporukka.
2006 Camulosin Villikarjut.

Ominaisin taistelutyyli: Taidokas ele, liike ja päällerunttaus.

Panssarointi: Kattavaa, mutta kevyttä nahkapanssaria suurimmalla osalla.

Treenaus: Kukin treenaa paikkakuntansa mahdollisuuksien ja kiinnostuksensa mukaan, omia treenejä ei ole kuin treenileirien muodossa.

Kotipaikka: Helsinki, Tampere ja Joensuu. Muuten härvähtänyt ympäri Suomea.

Jäseniä muissa kaupungeissa: Ainakin Turku, Kouvola, Lappeenranta, Lahti, Jyväskylä.

Rekryt, kyselyt ja lisätietoja? Mailatkaa Tapsalle, minardil at gmail piste com.

Haastatteluun vastasi: Tapio “Tapio” Tapio, tunnettu myös Faabio Nahariksena ja Turvatyyny-Tapiona. Johtoporsas, Legendaarisen Taikamiekka +10:n kantaja ja Sotahuuto-järjestäjä, maanpaossa.

Possut, Tampere

Camulosin Villikarjut, Kuvaaja Jari Kuskelin, Sotahuuto 2015 Raasepori